Saaste on Nostr: Silmäilin nopeasti suunnitelman läpi ja silmiin pisti tuttu ilmiö: autoilun ...
Silmäilin nopeasti suunnitelman läpi ja silmiin pisti tuttu ilmiö: autoilun aiheuttamia haittoja halutaan lääkitä parantamatta sairautta. Ei haluta puuttua juurisyyhyn: yksityisautoiluun.
Räntti alkaa 3...2...1...
Puhutaan kunnossapidosta, meluesteistä, vehreistä meluseinäkkeistä, nopeuksien alentamisesta, nastarengasmaksuista, herkistä alueista, liikenteen "rauhoittamisesta", julkisesta liikenteestä ja sähköisistä työkoneista. Missään kohtaa ei kyseenalaisteta yksityisautoilun sallimista joka hiivatin paikassa.
Vaikka kaikki parannukset ovat tietenkin parannuksia, tällainen oireiden kanssa näpertely tuntuu välillä turhauttavalta ja hidastaa oikeasti tehokkaiden toimien edistämistä.
En pidä etenkään suomessa termistä "liikenteen rauhoittaminen", koska usein se tarkoittaa sitä, että kaupunki lätkäisee uudet hitaammasta rajoituksesta kertovat liikennemerkit ja toteaa työn tehdyksi. Mitään todellista muutosta ei saada aikaan.
Kaupungin pitäisi alkaa rohkeammin tuoda esiin yksityisautoilun todellisia haittoja ja toimia haittojen vaatimalla vakavuudella. Suunnitelmassa paistaa läpi tyypillinen varovaisuus, jossa tehdään kaikki mahdollisimman pienesti, ettei vaan suututettaisiin vähemmistössä olevia, äänekkäitä autoilijoita. Nuorempi sukupolvi on koko ajan vähemmän kiinnostuneempi auton omistamisesta ja autolähtöisestä suunnittelusta. Heille sitä kaupunkia pitäisi kehittää. Ei setämiehille.
Haluaisin itse nähdä, että kaupunki alkaisi rohkeasti sulkea merkittäviä osia kaupunkikeskustoista yksityisautoilulta. Sillä olisi aivan huikea vaikutus päästöihin, meluun, turvallisuuteen ja viihtyvyyteen.
Yksityisautoilun ja läpiajon määrä keskustoissa pitäisi saada alas ja kestävien kulkumuotojen käyttöastetta ylös. Samaan aikaan parkkipaikkoja voisi alkaa tuntuvasti vähentää ja korvata asfalttiaavikkoa kaupunkivihreällä, joka auttaa kaikkiin edellisiin ongelmiin, mutta lisäksi tuo apua pahenevien sateiden aiheuttamiin tulviin sekä lämpöaaltojen paahteeseen.
Melusaasteen kohdalla ihmettelin "herkän alueen" määritelmää. Miusta kaikki luonto- ja asuinalueet ovat herkkiä alueita, jossa ilmansaasteiden ja melun minimointi pitäisi olla päivänselvä lähtökohta eikä jonkinlainen erityistarve. Ei kenenkään ihmisen pitäisi joutua asumaan melun keskellä. Tiedän kokemuksesta kuinka kauheaa se on. Enkä halua sitä kaupunkiluonnon eläinystävillekään.
Hienoa tietysti, että kaupunki ainakin paperilla tunnistaa ongelmien syyt, mutta viestintä pitäisi olla jämäkämpää ja toimenpiteet rohkeampia. En ainakaan itse odota hengitystä pidättäen, että seuraavat viisi vuotta tekisivät Helsingistä kovinkaan paljon nykyistä viihtyisämpää ja ihmisystävällisempää kaupunkia.
Maailmalla on läjäpäin esimerkkejä, joista voisi ottaa mallia. Ymmärrän, ettei kaupunkia muuteta yhdessä yössä, mutta voi loiri että tällainen näpertely osaa välillä turhauttaa.
Rant over.
Nyt pitää antaa sykkeen laskea ja ajatella keväästä viillintyneitä pikkulintuja ja niiden sirkutusta 🐦 🧘♂️ 😅
Räntti alkaa 3...2...1...
Puhutaan kunnossapidosta, meluesteistä, vehreistä meluseinäkkeistä, nopeuksien alentamisesta, nastarengasmaksuista, herkistä alueista, liikenteen "rauhoittamisesta", julkisesta liikenteestä ja sähköisistä työkoneista. Missään kohtaa ei kyseenalaisteta yksityisautoilun sallimista joka hiivatin paikassa.
Vaikka kaikki parannukset ovat tietenkin parannuksia, tällainen oireiden kanssa näpertely tuntuu välillä turhauttavalta ja hidastaa oikeasti tehokkaiden toimien edistämistä.
En pidä etenkään suomessa termistä "liikenteen rauhoittaminen", koska usein se tarkoittaa sitä, että kaupunki lätkäisee uudet hitaammasta rajoituksesta kertovat liikennemerkit ja toteaa työn tehdyksi. Mitään todellista muutosta ei saada aikaan.
Kaupungin pitäisi alkaa rohkeammin tuoda esiin yksityisautoilun todellisia haittoja ja toimia haittojen vaatimalla vakavuudella. Suunnitelmassa paistaa läpi tyypillinen varovaisuus, jossa tehdään kaikki mahdollisimman pienesti, ettei vaan suututettaisiin vähemmistössä olevia, äänekkäitä autoilijoita. Nuorempi sukupolvi on koko ajan vähemmän kiinnostuneempi auton omistamisesta ja autolähtöisestä suunnittelusta. Heille sitä kaupunkia pitäisi kehittää. Ei setämiehille.
Haluaisin itse nähdä, että kaupunki alkaisi rohkeasti sulkea merkittäviä osia kaupunkikeskustoista yksityisautoilulta. Sillä olisi aivan huikea vaikutus päästöihin, meluun, turvallisuuteen ja viihtyvyyteen.
Yksityisautoilun ja läpiajon määrä keskustoissa pitäisi saada alas ja kestävien kulkumuotojen käyttöastetta ylös. Samaan aikaan parkkipaikkoja voisi alkaa tuntuvasti vähentää ja korvata asfalttiaavikkoa kaupunkivihreällä, joka auttaa kaikkiin edellisiin ongelmiin, mutta lisäksi tuo apua pahenevien sateiden aiheuttamiin tulviin sekä lämpöaaltojen paahteeseen.
Melusaasteen kohdalla ihmettelin "herkän alueen" määritelmää. Miusta kaikki luonto- ja asuinalueet ovat herkkiä alueita, jossa ilmansaasteiden ja melun minimointi pitäisi olla päivänselvä lähtökohta eikä jonkinlainen erityistarve. Ei kenenkään ihmisen pitäisi joutua asumaan melun keskellä. Tiedän kokemuksesta kuinka kauheaa se on. Enkä halua sitä kaupunkiluonnon eläinystävillekään.
Hienoa tietysti, että kaupunki ainakin paperilla tunnistaa ongelmien syyt, mutta viestintä pitäisi olla jämäkämpää ja toimenpiteet rohkeampia. En ainakaan itse odota hengitystä pidättäen, että seuraavat viisi vuotta tekisivät Helsingistä kovinkaan paljon nykyistä viihtyisämpää ja ihmisystävällisempää kaupunkia.
Maailmalla on läjäpäin esimerkkejä, joista voisi ottaa mallia. Ymmärrän, ettei kaupunkia muuteta yhdessä yössä, mutta voi loiri että tällainen näpertely osaa välillä turhauttaa.
Rant over.
Nyt pitää antaa sykkeen laskea ja ajatella keväästä viillintyneitä pikkulintuja ja niiden sirkutusta 🐦 🧘♂️ 😅