nen on Nostr: Omat sosiaaliset kaikukammiot ja kuplat ovat käsittääkseni jo ...
Omat sosiaaliset kaikukammiot ja kuplat ovat käsittääkseni jo määritelmällisesti niiden jäsenille viihtyisiä ja vaivattomia. Kaikukammio-ongelmasi vaikuttaakin minusta ennemmin siltä, että altistut täällä päinvastoin enemmän ja voimakkaammin erilaisuudelle kuin netin ulkopuolella.
Fedissä ja muuallakin sisällön perusteella järjestäytyvässä internetissä on netin ulkopuolisiin sosiaalisiin verkostoihin verrattuna edustettuna suurempi arvojen ja mielipiteiden kirjo – mm. useita erilaisia vähemmistöjä, joille elämässä tärkeät asiat ovat itselle vieraita ja vaikeasti arvattavia tai ainakin vähemmän tärkeitä. Täällä ne tulevat näkyväksi ja ne vaikuttavat jopa laajemman yhteisön normeihin, koska netissä informaatio kulkee rivakasti ja kauas tavallisista fysikaalisista hidasteista välittämättä. Muiden toistuvasti käyttämät sinua häiritsevät ilmaisut saattavat kertoa homogeenisuuden sijaan siitä, että törmäät itse asiassa usein ihmisiin, joiden ajattelu on hyvin kaukana omasta kuplastasi. Heidän ajattelunsa on liian vierasta sinulle ja siksi koet sen täydellisen järjettömänä tai jotenkin muuten epämiellyttävänä. Sellaiset jatkuvat ristiriidat ja vierauden kokemukset ovat tietysti henkisesti rasittavia, ja rasittuneen voi olla vähemmän kykenevä ponnistelemaan ymmärtääkseen niitä paremmin vaikka kokisi sen arvokkaaksi.
Normaaleissa sosiaalisissa ympyröissä on myös itselle näkymättömien valtasuhteiden vaientavan vaikutuksen ansiosta paljon helpompi olla onnellisen tietämätön siitä, että satuttaa jotakuta sanoillaan tai teoillaan. Muiden tarpeiden ja arvojen huomioiminen kadottamatta itseään on enemmän tai vähemmän kuormittavaa, varsinkin kun siihen monesti liittyy epävarmuuttakin.
Arvojen kirjoon lomittunee (netin) vasemman laidan viehtymys eräänlaiseen puhdasoppisuuteen, mikä on häirinnyt itseäni pienen ikuisuuden, ja yhdyn täysin siihen, että väki täällä on poliittisesti vasemmalle painottuvaa. Toisaalta tällä meno on ollut onneksi selvästi terveempää kuin muualla. Julkiset häpäisyrangaistukset tai muu kohtuullisuuden rajoja ylittävä tai koetteleva sosiaalinen kontrolli ei ole ollut nähdäkseni olleet täällä suomenkielisessä nurkkauksessa mitenkään arkipäivää. Meno on kylläkin huomattavasti rajumpaa englanninkielisessä fedissä.
Samaistun siihen huoleen, että minun itseni esittämät näkemykset eivät houkuttele kovin usein vastaan argumentointia suoran keskustelun muodossa. Minullekin voi tulla joskus vähän levoton olo, jos pidän pohtimaani aihetta poikkeuksellisen tärkeänä, mutten pääse testaamaan käsitysteni kestävyyttä. Näen täällä kuitenkin itse paljon juttuja, joista olen eri mieltä, vaikken yleensä jaksa vaivautua niihin tarttumaan tällä tavoin kuin nyt tähän sinun tuuttaukseesi (kirjoittaminen on hidasta hommaa). Sekin monesti hillitsee, että on epäselvää, kiinnostaisiko minun eriävä mielipiteeni ylipäänsä vastapuolta tai olisiko sen suoraan esittäminen jopa epätoivottua. Ihmisillä on aika erilaisia omaan sometilaansa kohdistuvia odotuksia ja kokemuksia. Esim. kerran fedin kansainvälisemmällä puolella tutkija suuttui hänelle esitetystä kiinnostuneesta kysymyksestä, koska se oli liian helppo! Kerran kirjoitin täällä profiiliini jotenkin, että haastaminen on suotavaa, mutta se tuntui todella typerältä niin otin sen pois. En tiedä miten voisin ilmaista fiksusti, että eriävät näkemyksetkin yleensä kiinnostaa.
Saamani kritiikki tai sen puute on silti aivan eri juttu kuin jonkun aivan toisen porukan keskinäinen hymistely ja selkään taputtelu. Nähdäkseni pääsääntöisesti kuplissa ihmisiä huolettaa yleensä joidenkin muiden kuplat (joista on tullut hyvin tietoiseksi kiitos internetin ja somen), eikä suinkaan oikeasti oma kupla vaikka retoriikalla saatetaan niin vihjata. Pidän itse vain hyvänä, että ihmiset pystyvät täällä vallitsevan kulttuurin ansiosta säätelemään omaa sosiaalista tilaansa totuttua paremmin, esim. kuinka paljon haluaa altistua fiksulle haastamiselle tai tyhjänpäiväiselle nokittelulle. Sekään kun ei ole henkisesti ilmaista.
Yhteentörmäyksistä erillinen ulottuvuus on vielä se, että poliittisille ja muille suurille tärkeille aiheille altistuminen on yleensä henkisesti kuormittavaa, vaikka niistä olisi miten samaa mieltä tahansa, koska ne tuppaavat käsittelemään uhkia ja muita epäkohtia. Lisäksi jokainen tietää, että järkyttäviä, dramaattisia, vihaisia jne. juttuja jaetaan herkemmin kuin epäselvää hymistelyä, joten myös tällainen “algoritmiton” some on niitä ääriään myöten täynnä. Taukoamaton emotionaalinen häly kuluttaa. Ei ole minusta lainkaan ihme, että jatkuva altistuminen sellaiselle vaikuttaa mielialaan kielteisesti ja synkistää ajatukset. Toivoisin että Mastodoniin kehitettäisiin teknisiä välineitä säädellä sisältövirtaa niin, että se olisi paljon helpompi pitää itselleen sopivassa tasapainossa. Eli jotain käyttäjien itsensä hallitsemia algoritmeja. Sitä virtaa voi varmaan aika paljon käsin säätää nytkin, mutta se on ainakin itselleni ollut pääosin liian työlästä.
Fedissä ja muuallakin sisällön perusteella järjestäytyvässä internetissä on netin ulkopuolisiin sosiaalisiin verkostoihin verrattuna edustettuna suurempi arvojen ja mielipiteiden kirjo – mm. useita erilaisia vähemmistöjä, joille elämässä tärkeät asiat ovat itselle vieraita ja vaikeasti arvattavia tai ainakin vähemmän tärkeitä. Täällä ne tulevat näkyväksi ja ne vaikuttavat jopa laajemman yhteisön normeihin, koska netissä informaatio kulkee rivakasti ja kauas tavallisista fysikaalisista hidasteista välittämättä. Muiden toistuvasti käyttämät sinua häiritsevät ilmaisut saattavat kertoa homogeenisuuden sijaan siitä, että törmäät itse asiassa usein ihmisiin, joiden ajattelu on hyvin kaukana omasta kuplastasi. Heidän ajattelunsa on liian vierasta sinulle ja siksi koet sen täydellisen järjettömänä tai jotenkin muuten epämiellyttävänä. Sellaiset jatkuvat ristiriidat ja vierauden kokemukset ovat tietysti henkisesti rasittavia, ja rasittuneen voi olla vähemmän kykenevä ponnistelemaan ymmärtääkseen niitä paremmin vaikka kokisi sen arvokkaaksi.
Normaaleissa sosiaalisissa ympyröissä on myös itselle näkymättömien valtasuhteiden vaientavan vaikutuksen ansiosta paljon helpompi olla onnellisen tietämätön siitä, että satuttaa jotakuta sanoillaan tai teoillaan. Muiden tarpeiden ja arvojen huomioiminen kadottamatta itseään on enemmän tai vähemmän kuormittavaa, varsinkin kun siihen monesti liittyy epävarmuuttakin.
Arvojen kirjoon lomittunee (netin) vasemman laidan viehtymys eräänlaiseen puhdasoppisuuteen, mikä on häirinnyt itseäni pienen ikuisuuden, ja yhdyn täysin siihen, että väki täällä on poliittisesti vasemmalle painottuvaa. Toisaalta tällä meno on ollut onneksi selvästi terveempää kuin muualla. Julkiset häpäisyrangaistukset tai muu kohtuullisuuden rajoja ylittävä tai koetteleva sosiaalinen kontrolli ei ole ollut nähdäkseni olleet täällä suomenkielisessä nurkkauksessa mitenkään arkipäivää. Meno on kylläkin huomattavasti rajumpaa englanninkielisessä fedissä.
Samaistun siihen huoleen, että minun itseni esittämät näkemykset eivät houkuttele kovin usein vastaan argumentointia suoran keskustelun muodossa. Minullekin voi tulla joskus vähän levoton olo, jos pidän pohtimaani aihetta poikkeuksellisen tärkeänä, mutten pääse testaamaan käsitysteni kestävyyttä. Näen täällä kuitenkin itse paljon juttuja, joista olen eri mieltä, vaikken yleensä jaksa vaivautua niihin tarttumaan tällä tavoin kuin nyt tähän sinun tuuttaukseesi (kirjoittaminen on hidasta hommaa). Sekin monesti hillitsee, että on epäselvää, kiinnostaisiko minun eriävä mielipiteeni ylipäänsä vastapuolta tai olisiko sen suoraan esittäminen jopa epätoivottua. Ihmisillä on aika erilaisia omaan sometilaansa kohdistuvia odotuksia ja kokemuksia. Esim. kerran fedin kansainvälisemmällä puolella tutkija suuttui hänelle esitetystä kiinnostuneesta kysymyksestä, koska se oli liian helppo! Kerran kirjoitin täällä profiiliini jotenkin, että haastaminen on suotavaa, mutta se tuntui todella typerältä niin otin sen pois. En tiedä miten voisin ilmaista fiksusti, että eriävät näkemyksetkin yleensä kiinnostaa.
Saamani kritiikki tai sen puute on silti aivan eri juttu kuin jonkun aivan toisen porukan keskinäinen hymistely ja selkään taputtelu. Nähdäkseni pääsääntöisesti kuplissa ihmisiä huolettaa yleensä joidenkin muiden kuplat (joista on tullut hyvin tietoiseksi kiitos internetin ja somen), eikä suinkaan oikeasti oma kupla vaikka retoriikalla saatetaan niin vihjata. Pidän itse vain hyvänä, että ihmiset pystyvät täällä vallitsevan kulttuurin ansiosta säätelemään omaa sosiaalista tilaansa totuttua paremmin, esim. kuinka paljon haluaa altistua fiksulle haastamiselle tai tyhjänpäiväiselle nokittelulle. Sekään kun ei ole henkisesti ilmaista.
Yhteentörmäyksistä erillinen ulottuvuus on vielä se, että poliittisille ja muille suurille tärkeille aiheille altistuminen on yleensä henkisesti kuormittavaa, vaikka niistä olisi miten samaa mieltä tahansa, koska ne tuppaavat käsittelemään uhkia ja muita epäkohtia. Lisäksi jokainen tietää, että järkyttäviä, dramaattisia, vihaisia jne. juttuja jaetaan herkemmin kuin epäselvää hymistelyä, joten myös tällainen “algoritmiton” some on niitä ääriään myöten täynnä. Taukoamaton emotionaalinen häly kuluttaa. Ei ole minusta lainkaan ihme, että jatkuva altistuminen sellaiselle vaikuttaa mielialaan kielteisesti ja synkistää ajatukset. Toivoisin että Mastodoniin kehitettäisiin teknisiä välineitä säädellä sisältövirtaa niin, että se olisi paljon helpompi pitää itselleen sopivassa tasapainossa. Eli jotain käyttäjien itsensä hallitsemia algoritmeja. Sitä virtaa voi varmaan aika paljon käsin säätää nytkin, mutta se on ainakin itselleni ollut pääosin liian työlästä.