Saaste on Nostr: Aloin vaalien yhteydessä miettiä Mastodonin ja sosiaalisen median vaikutusta ...
Aloin vaalien yhteydessä miettiä Mastodonin ja sosiaalisen median vaikutusta itseeni.
Alkuperäinen Facebook oli siitä kiva, että näit aikajärjestyksessä kavereidesi postauksia. Seurattavat syntyivät ihmisistä, jotka tunsin muutenkin. Sitä ennen vietin aikaa IRCissä. Osa kanavista pyöri tietyn aihealueen ympärillä, osa oli suurempia ja niissä oli kaikenlaisia ihmisiä. Kun mietin näitä aikoja, minulle on olo, että nämä olivat viimeisiä hetkiä omassa sosiaalisen median maailmassa, joka ei päätynyt olemaan jonkinlainen kaikukammio.
Minä vihaan näitä kammioita. En pidä siitä, kuinka palvelu korostaa yhdenlaista ajattelua ja ohjaa minua rakentamaan kuiluja erilaisten ajatusten välille. Olen vuosia koettanut vältellä kaikukammioita, koska näen ne huonona paitsi itselleni, niin myös yhteiskunnalle. Nykyinen yhteiskunta tuntuu toimivan todisteena tästä. Ainakin minulla on olo, että polarisaatio on vain kasvanut eivätkä ihmiset osaa kohdata toisiaan tai erilaisia ajatuksia sekä arvoja.
Kuvittelin aika pitkään, että nämä kaikukammiot ovat somepalveluissa seurausta algoritmeista. Mastodon on osoittanut, että tämä ei pidä paikkaansa. Kun liityin tänne, valitsin instanssin, jolla ei sääntöjen perusteella ollut selkeää poliittista linjausta ja joka ei tietääkseni blokkaa instansseja (poliittisen) sisällön perusteella. Kaikesta huolimatta feedini on täyttynyt hyvin yksipuolisesta näkökulmasta. Vika ei siis ole yksin algoritmeissa.
Muutama päivä sitten täällä kiersi kysely, jossa kysyttiin sitä, mihin laitaan ihmiset itse kokevat asettuvansa. Yli 3000 vastausten perustella 83 % sijoittuu vasemmalle, 16 % keskelle ja 2 % oikealle. En ollut mitenkään yllättynyt tuloksesta, sillä se vastasi mielikuvaani Mastodonista.
Olen alkanut huomata, että tällä yksipuoleisella näkökannalla alkaa olla itseeni negatiivinen vaikutus. Menen juuri sellaiseen inhoamaani putkiajatteluun, missä erilaisten näkökulmien ymmärtäminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. En pidä siitä yhtään. Huomaan myös törmääväni kasvamassa määrin sisältöön, joka kannustaa sensurointiin, hiljentämiseen, syrjimiseen ja yksipuoliseen katselukulmaan - kunhan se vain tukee omia näkökulmia ja on "salonkikelpoista".
Näen koko ajan enemmän sellaista sisältöä, jossa kysymys ei ole erilaisista näkemyksistä ja arvoista, vaan hyvästä ja pahasta. Ajatus tietenkin on, että "me" olemme hyviä ja "toiset" ovat pahoja. Kun katsoo eurovaalien yhteydessä käytävää keskustelua, puhe pyörii hyvien ja pahojen lopputulosten ympärillä. Kun kannustetaan äänestämään, kannustetaan äänestämään hyvää vaihtoehtoa, sillä toinen vaihtoehto on "luonnollisesti" paha ja johtaa tuhoon ja rappeutumiseen.
Vietin yhden viikonlopun lukematta Mastodonia, ja kun tulin takaisin, silmien eteen vyöryvä sisältö tuntui vastenmieliseltä. Se muistutti minua siitä, että olen päätynyt jonkinlaiseen kuplaan ja kaikukammioon.
Puolisoni on pariin otteeseen sanonut, että olen muuttunut synkemmäksi, alkanut harrastaa jonkinlaista "katastrofiajattelua" ja muuttunut jollain tavalla poliittisemmaksi. En aikaisemmin saanut täysin koppia siitä, mitä hän sillä tarkoitti, mutta nyt taidan ymmärtää. Taidan myös nähdä mistä tämä ajattelumuutos on saanut alkunsa. Se on saanut alkunsa täältä.
En tiedä mitä tällä havainnolla pitäisi tehdä. Mastodonissa (ja Fediversessä ylipäätään) on paljon hyvää ja osaan nauttia monista sen puolista. Mutta tämä kuplaan joutuminen ei todellakaan ole yksi niistä. Huomaan koko ajan siirtyväni päässäni enemmän ääriajatteluun ja se puolestaan luo ahdistusta ja huonoa mieltä. Tällainen suppea ja yksipuolinen sisältö vaikeuttaa myös todellisessa maailmassa ihmisten kohtaamista.
Noh, tämä oli taas vaan tällainen ääneen ajattelu ilman mitään järkevää sisältöä. Seuraan tilannetta, mutta en juuri nyt tee asialle mitään. Ainakaan mitään suurta.
#politiikka #mastodon #fediverse
Alkuperäinen Facebook oli siitä kiva, että näit aikajärjestyksessä kavereidesi postauksia. Seurattavat syntyivät ihmisistä, jotka tunsin muutenkin. Sitä ennen vietin aikaa IRCissä. Osa kanavista pyöri tietyn aihealueen ympärillä, osa oli suurempia ja niissä oli kaikenlaisia ihmisiä. Kun mietin näitä aikoja, minulle on olo, että nämä olivat viimeisiä hetkiä omassa sosiaalisen median maailmassa, joka ei päätynyt olemaan jonkinlainen kaikukammio.
Minä vihaan näitä kammioita. En pidä siitä, kuinka palvelu korostaa yhdenlaista ajattelua ja ohjaa minua rakentamaan kuiluja erilaisten ajatusten välille. Olen vuosia koettanut vältellä kaikukammioita, koska näen ne huonona paitsi itselleni, niin myös yhteiskunnalle. Nykyinen yhteiskunta tuntuu toimivan todisteena tästä. Ainakin minulla on olo, että polarisaatio on vain kasvanut eivätkä ihmiset osaa kohdata toisiaan tai erilaisia ajatuksia sekä arvoja.
Kuvittelin aika pitkään, että nämä kaikukammiot ovat somepalveluissa seurausta algoritmeista. Mastodon on osoittanut, että tämä ei pidä paikkaansa. Kun liityin tänne, valitsin instanssin, jolla ei sääntöjen perusteella ollut selkeää poliittista linjausta ja joka ei tietääkseni blokkaa instansseja (poliittisen) sisällön perusteella. Kaikesta huolimatta feedini on täyttynyt hyvin yksipuolisesta näkökulmasta. Vika ei siis ole yksin algoritmeissa.
Muutama päivä sitten täällä kiersi kysely, jossa kysyttiin sitä, mihin laitaan ihmiset itse kokevat asettuvansa. Yli 3000 vastausten perustella 83 % sijoittuu vasemmalle, 16 % keskelle ja 2 % oikealle. En ollut mitenkään yllättynyt tuloksesta, sillä se vastasi mielikuvaani Mastodonista.
Olen alkanut huomata, että tällä yksipuoleisella näkökannalla alkaa olla itseeni negatiivinen vaikutus. Menen juuri sellaiseen inhoamaani putkiajatteluun, missä erilaisten näkökulmien ymmärtäminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. En pidä siitä yhtään. Huomaan myös törmääväni kasvamassa määrin sisältöön, joka kannustaa sensurointiin, hiljentämiseen, syrjimiseen ja yksipuoliseen katselukulmaan - kunhan se vain tukee omia näkökulmia ja on "salonkikelpoista".
Näen koko ajan enemmän sellaista sisältöä, jossa kysymys ei ole erilaisista näkemyksistä ja arvoista, vaan hyvästä ja pahasta. Ajatus tietenkin on, että "me" olemme hyviä ja "toiset" ovat pahoja. Kun katsoo eurovaalien yhteydessä käytävää keskustelua, puhe pyörii hyvien ja pahojen lopputulosten ympärillä. Kun kannustetaan äänestämään, kannustetaan äänestämään hyvää vaihtoehtoa, sillä toinen vaihtoehto on "luonnollisesti" paha ja johtaa tuhoon ja rappeutumiseen.
Vietin yhden viikonlopun lukematta Mastodonia, ja kun tulin takaisin, silmien eteen vyöryvä sisältö tuntui vastenmieliseltä. Se muistutti minua siitä, että olen päätynyt jonkinlaiseen kuplaan ja kaikukammioon.
Puolisoni on pariin otteeseen sanonut, että olen muuttunut synkemmäksi, alkanut harrastaa jonkinlaista "katastrofiajattelua" ja muuttunut jollain tavalla poliittisemmaksi. En aikaisemmin saanut täysin koppia siitä, mitä hän sillä tarkoitti, mutta nyt taidan ymmärtää. Taidan myös nähdä mistä tämä ajattelumuutos on saanut alkunsa. Se on saanut alkunsa täältä.
En tiedä mitä tällä havainnolla pitäisi tehdä. Mastodonissa (ja Fediversessä ylipäätään) on paljon hyvää ja osaan nauttia monista sen puolista. Mutta tämä kuplaan joutuminen ei todellakaan ole yksi niistä. Huomaan koko ajan siirtyväni päässäni enemmän ääriajatteluun ja se puolestaan luo ahdistusta ja huonoa mieltä. Tällainen suppea ja yksipuolinen sisältö vaikeuttaa myös todellisessa maailmassa ihmisten kohtaamista.
Noh, tämä oli taas vaan tällainen ääneen ajattelu ilman mitään järkevää sisältöä. Seuraan tilannetta, mutta en juuri nyt tee asialle mitään. Ainakaan mitään suurta.
#politiikka #mastodon #fediverse