Saaste on Nostr: Kiinnostava kolumni! Timo sanoo osuvasti, että on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, ...
Kiinnostava kolumni! Timo sanoo osuvasti, että on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka ovat osallistuneet mielenosoitukseen ja niitä, jotka tuskin jatkossakaan osallistuvat.
Tunnustan kuuluvani tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Mutta ehkä hieman eri syistä kuin mistä Timo kirjoittaa.
Oma syyni on hyvin yksinkertainen ja henkilökohtainen: oma mielenterveyteni romahtaa todella nopeasti jos erehdyn menemään liian syvälle minkäänlaiseen "aktivismiin". Suhtaudun asioihin yksinkertaisesti liian suurella intohimolla, en osaa rajoittaa itseäni ja sitten kompastun. Minusta tulee ihan kauhea ihminen.
Tämä on sama syy, miksi minun tekisi hirveästi mieli osallistua kaupunki- ja ympäristökehityksen osalta aktiivisempaan toimintaan, mutta en yksinkertaisesti uskalla. Tyydyn vänisemään siitä netissä, jotta saan siihen halutessani etäisyyttä.
Timo muotoilee hienosti sen, että harvinaisen usein erityisesti nuorempi sukupolvi on oikeassa. Itsellänikin on ollut hetkiä kun ei löydä sitä samaa näkökulmaa, mutta usein se ennemmin tai myöhemmin sieltä löytyy. Joskus se vaatii vuosia.
Onkin tavallaan hassua, kuinka jokaisesta nuoresta tulee se jäärä, joka jurnuttaa seuraavaa nuorisoa vastaan. Koetan todella kovasti olla olematta se tyyppi.
Nuorisolla on kuitenkin panoksena koko tuleva elämä. Vanhoilla jäärillä menneisyydessä roikkuminen ja saavutetuista eduista kiinni pitäminen.
Nyt kun mietin, niin olenhan minä kai osallistunut mielenosoitukseenkin. Osallistuin pyörämarssille, jossa pyöräilijät valtasivat autotiet ja pysähtyivät välillä soittamaan musiikkia ja pitämään hauskaa. Kai se on mielenosoitus? Siitä jäi hyvä fiilis ☺️
No olihan taas ajatustenvirtaa. Lukeaa se Timon kolumni niin saatte jotain fiksumpaa luettavaa.
https://yle.fi/a/74-20095101
Tunnustan kuuluvani tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Mutta ehkä hieman eri syistä kuin mistä Timo kirjoittaa.
Oma syyni on hyvin yksinkertainen ja henkilökohtainen: oma mielenterveyteni romahtaa todella nopeasti jos erehdyn menemään liian syvälle minkäänlaiseen "aktivismiin". Suhtaudun asioihin yksinkertaisesti liian suurella intohimolla, en osaa rajoittaa itseäni ja sitten kompastun. Minusta tulee ihan kauhea ihminen.
Tämä on sama syy, miksi minun tekisi hirveästi mieli osallistua kaupunki- ja ympäristökehityksen osalta aktiivisempaan toimintaan, mutta en yksinkertaisesti uskalla. Tyydyn vänisemään siitä netissä, jotta saan siihen halutessani etäisyyttä.
Timo muotoilee hienosti sen, että harvinaisen usein erityisesti nuorempi sukupolvi on oikeassa. Itsellänikin on ollut hetkiä kun ei löydä sitä samaa näkökulmaa, mutta usein se ennemmin tai myöhemmin sieltä löytyy. Joskus se vaatii vuosia.
Onkin tavallaan hassua, kuinka jokaisesta nuoresta tulee se jäärä, joka jurnuttaa seuraavaa nuorisoa vastaan. Koetan todella kovasti olla olematta se tyyppi.
Nuorisolla on kuitenkin panoksena koko tuleva elämä. Vanhoilla jäärillä menneisyydessä roikkuminen ja saavutetuista eduista kiinni pitäminen.
Nyt kun mietin, niin olenhan minä kai osallistunut mielenosoitukseenkin. Osallistuin pyörämarssille, jossa pyöräilijät valtasivat autotiet ja pysähtyivät välillä soittamaan musiikkia ja pitämään hauskaa. Kai se on mielenosoitus? Siitä jäi hyvä fiilis ☺️
No olihan taas ajatustenvirtaa. Lukeaa se Timon kolumni niin saatte jotain fiksumpaa luettavaa.
https://yle.fi/a/74-20095101