Mika Hiltunen on Nostr: nprofile1q…0jpfa Itselleni ongelmana on lähinnä se, että olipa ihminen missä ...
nprofile1qy2hwumn8ghj7un9d3shjtnddaehgu3wwp6kyqpqcmgqvz7xr07euwkum3mjghjqcu4d3k2fcyf6g4uwwe5ggnd6fetqn0jpfa (nprofile…jpfa) Itselleni ongelmana on lähinnä se, että olipa ihminen missä rytmissä tahansa, jos hän ei ole itse tyytyväinen siihen rytmiinsä ja kuormittaa sillä muita, niin se käy nopeasti aika raskaaksi. Ei voi olla koko aikaa niin, että tekee kaikkensa elääkseen yhdessä rytmissä, mutta haikailee jatkuvasti jonkun toisen rytmin perään. Ikään kuin haluaisi kuoria kaikista vaihtoehdoista kivat jutut, mutta ei vaatimuksia tai vastuita, mitä niihin liittyy.
Oman vuosia kestäneen unettomuustaistelun myötä on tullut selailtua aiheesta jonkin verran tutkimustietoa ja tässä viime viikkojen aikana kuunneltua myös uusien tutkijoiden haastatteluja (koska koetan parantaa untani ja tehdä sisäisestä rytmistä säännöllisemmän).
Niiden perusteella itselleni on muodostunut aika selkeä kuva, että kronotyypiksi nimetty ilmiö muistuttaa enemmän markkinointitermiä. Ilmiö on toki olemassa, mutta tieteellinen näyttö sen vaikutuksista on hyvin reikäinen ja (unirytmin kannalta) suoraan sanottuna aika vähäinen. Kansalaisten rivissä se on kuitenkin omaksuttu kaiken selittävänä piirteenä, jonka ajatellaan selittävän tuntikausien aikaeroja ihmisten unirytmissä ja joka vapauttaa kaikesta henkilökohtaisesta vastuusta. Tämä on se syy, miksi en pidä erityisemmin koko termistä. En myöskään pidä siitä, kuinka termistä on tehty jonkinlainen "luokkasodan" väline.
Sen sijaan tutkimusnäyttö on varsin vahva ja johdonmukainen sen puolesta, että uni-valve rytmiä (ja muita kehon toimintoja) ohjaa ensisijaisesti oma toiminta sekä ympäristö. Niiden vaikutus on paljon suurempi, kuin geenien. Tämä siis silloin, kun puhutaan perusterveestä yksilöstä. Ikävä kyllä meidän tavoista, ympäristöstä ja yhteiskunnasta on tullut enemmän ja enemmän sellainen, että se omiaan sotkemaan sisäistä rytmiä. Ja tämä näkyy tilastoissa: uniongelmat ovat lisääntyneet kaikkialla.
Minun on helppo nähdä puolison toiminnasta, kuinka hän tekee toistuvasti asioita, jotka vaan pahentavat hänen sosiaalista jetlagia. Usein hän jopa itse sanoo, että "Minun pitäisi, mutta..". Jos hän vaan menisi nukkumaan kahdelta ja heräisi kymmeneltä tyytyväisenä, mitään ongelmaa ei olisi. Ongelma tulee siitä, että hän menee nukkumaan kahdelta ja herää sitten kymmeneltä kiukuttelemaan, että "Minäkin haluaisin ehtiä aamuisin tehdä kaikkea ja nauttia päivänvalosta". Hän tekee myös asioita, jotka varmistamat, että uni ei ole laadukasta. Tämäkin varmasti selittää osaltaan sitä, miksi hän kokee, ettei mikään määrä unta riitä hänelle.
Tuossa on vaan jotain tosi turhauttavaa. Voi olla, että turhaudun tarpeettoman pienistä asioista, mutta tuo kaikki on vaan niin omia periaatteita vastaan. Olipa kyse uniongelmista, fyysisestä huonovointisuudesta, mielenterveysongelmista tai mistä tahansa henkilökohtaisesta ongelmasta, mietin aina ensin, että mitä voin itse tehdä asian korjaamiseksi. Mietin myös sitä, mitä sellaista teen, joka pahentaa ongelmaani. Kun olen korjannut itsessäni sen mitä pystyn, sitten voin syyttää ympäristöä, geenejä tai muita ihmisiä, jos koen sen tarpeelliseksi. En vaan pidä siitä, että omasta hyvinvoinnista ei oteta mitään vastuuta, vaan kaikki sysätään muiden syyksi.
En tietenkään ole näiden asioiden asiantuntija, joten omat ajatukseni muodostuvat siitä tiedosta ja kokemuksesta, jota itselläni on.
Tämä oli enemmän tällainen jatkoräntti omaan postaukseen, mutta laitoin sen nyt tähän, kun kommenttisi kirvoitti käymään näitä ajatuksia taas läpi. Haluaisin vaan, että puolisoni olisi hyvävointinen ja iloinen ☺️
Oman vuosia kestäneen unettomuustaistelun myötä on tullut selailtua aiheesta jonkin verran tutkimustietoa ja tässä viime viikkojen aikana kuunneltua myös uusien tutkijoiden haastatteluja (koska koetan parantaa untani ja tehdä sisäisestä rytmistä säännöllisemmän).
Niiden perusteella itselleni on muodostunut aika selkeä kuva, että kronotyypiksi nimetty ilmiö muistuttaa enemmän markkinointitermiä. Ilmiö on toki olemassa, mutta tieteellinen näyttö sen vaikutuksista on hyvin reikäinen ja (unirytmin kannalta) suoraan sanottuna aika vähäinen. Kansalaisten rivissä se on kuitenkin omaksuttu kaiken selittävänä piirteenä, jonka ajatellaan selittävän tuntikausien aikaeroja ihmisten unirytmissä ja joka vapauttaa kaikesta henkilökohtaisesta vastuusta. Tämä on se syy, miksi en pidä erityisemmin koko termistä. En myöskään pidä siitä, kuinka termistä on tehty jonkinlainen "luokkasodan" väline.
Sen sijaan tutkimusnäyttö on varsin vahva ja johdonmukainen sen puolesta, että uni-valve rytmiä (ja muita kehon toimintoja) ohjaa ensisijaisesti oma toiminta sekä ympäristö. Niiden vaikutus on paljon suurempi, kuin geenien. Tämä siis silloin, kun puhutaan perusterveestä yksilöstä. Ikävä kyllä meidän tavoista, ympäristöstä ja yhteiskunnasta on tullut enemmän ja enemmän sellainen, että se omiaan sotkemaan sisäistä rytmiä. Ja tämä näkyy tilastoissa: uniongelmat ovat lisääntyneet kaikkialla.
Minun on helppo nähdä puolison toiminnasta, kuinka hän tekee toistuvasti asioita, jotka vaan pahentavat hänen sosiaalista jetlagia. Usein hän jopa itse sanoo, että "Minun pitäisi, mutta..". Jos hän vaan menisi nukkumaan kahdelta ja heräisi kymmeneltä tyytyväisenä, mitään ongelmaa ei olisi. Ongelma tulee siitä, että hän menee nukkumaan kahdelta ja herää sitten kymmeneltä kiukuttelemaan, että "Minäkin haluaisin ehtiä aamuisin tehdä kaikkea ja nauttia päivänvalosta". Hän tekee myös asioita, jotka varmistamat, että uni ei ole laadukasta. Tämäkin varmasti selittää osaltaan sitä, miksi hän kokee, ettei mikään määrä unta riitä hänelle.
Tuossa on vaan jotain tosi turhauttavaa. Voi olla, että turhaudun tarpeettoman pienistä asioista, mutta tuo kaikki on vaan niin omia periaatteita vastaan. Olipa kyse uniongelmista, fyysisestä huonovointisuudesta, mielenterveysongelmista tai mistä tahansa henkilökohtaisesta ongelmasta, mietin aina ensin, että mitä voin itse tehdä asian korjaamiseksi. Mietin myös sitä, mitä sellaista teen, joka pahentaa ongelmaani. Kun olen korjannut itsessäni sen mitä pystyn, sitten voin syyttää ympäristöä, geenejä tai muita ihmisiä, jos koen sen tarpeelliseksi. En vaan pidä siitä, että omasta hyvinvoinnista ei oteta mitään vastuuta, vaan kaikki sysätään muiden syyksi.
En tietenkään ole näiden asioiden asiantuntija, joten omat ajatukseni muodostuvat siitä tiedosta ja kokemuksesta, jota itselläni on.
Tämä oli enemmän tällainen jatkoräntti omaan postaukseen, mutta laitoin sen nyt tähän, kun kommenttisi kirvoitti käymään näitä ajatuksia taas läpi. Haluaisin vaan, että puolisoni olisi hyvävointinen ja iloinen ☺️