Saaste on Nostr: Tiistaitarina! Taloyhtiössä asuu äiti ja pikkutyttö, jonka arvelisin puheesta ja ...
Tiistaitarina!
Taloyhtiössä asuu äiti ja pikkutyttö, jonka arvelisin puheesta ja ulkonäöstä päätellen italialaiseksi. Minulle tarjoutui hyvä tilaisuus todistaa, kuinka tyttö oppi ajamaan pyörällä.
En ole aikaisemmin nähnyt tyttöä minkäänlaisen pyörän päällä - en apupyörillä enkä ilman. Omien havaintojen mukaan hänellä oli alla uusi pyörä ja hän oli sen päällä ensimmäistä kertaa.
Tytöllä oli päässä kypärä ja polvissa sekä kyynärpäissä suojat. Äiti sääti pienen pyörän satulan ala-asentoon niin, että tytön jalat ylsivät hyvin maahan. Italiaa en ymmärrä, mutta eleistä päättelin, että hän kannusti tyttöä siihen, että hän sotkisi vauhtia jaloilla ja koittaisi pitää tasapainoa mahdollisimman pitkään.
Eihän siitä aluksi tietenkään mitään tullut. Tyttö pysyi tasapainossa sekunnin, jos sitäkään, ja sen jälkeen jalat menivät maahan. Välillä oltiin naamallaan, mutta äiti hymyili vaan vieressä ja antoi tytön yrittää. Ja hänhän yritti! Ei mennyt pitkään, kun tasapaino alkoi löytyä ja hän tasapainotteli pyörän päällä useita metrejä.
Tovin harjoittelun jälkeen rappukäytävästä kipitti pihalle kaksi suunnilleen samanikäistä tyttöä. He hakivat omat pienet pyöränsä ja ajelivat niillä tohkeissaan ympäri pihamaata. Jos sanakirjan olisi avannut kohdasta kateus, sieltä löytyisi kuva italialaisen tytön kasvoista. Hän ihasteli silmät lautasina tyttöjä, jotka sekoilivat hänen ympärillään ja sydämeen sattui, kun mietin kuinka kovasti hänkin haluaisi osata.
Eilen näin äidin ja tytön taas pihalla. En tiedä mitä yön aikana oli tapahtunut, mutta nyt tyttö jo selkeästi yritti pyöräillä. Hän sotki jaloillaan ja pysyi tasapainossa niin pitkään kun pyörässä vaan vauhtia riitti. Välillä hän siirsi jalat polkimille, sai pyöräytyksen tai pari tehtyä, mutta tasapaino ei vielä riittänyt oikeaan pyöräilyyn. Yrittämisen puutteesta häntä ei ainakaan voinut syyttää! Välillä maan vetovoima vei turvalleen, mutta äiti vain hymyili ja katseli, kuinka tyttö nousi ylös ja jatkoi yrittämistä.
Nyt on kolmas päivä ja seuraan ikkunasta, kuinka tyttö sotkee pikkufillarilla pihalla. Hänellä ei ole mitään ongelmaa tasapainon kanssa. Likka sinkoilee hymyssä suin ympäri leikkipaikkaa ja pyörätelineiden väleistä. Jos nyt sanakirjan sivuilta avaisi sivun kohdasta kateus, sieltä löytyisi minun naama.
Tuollaista vapauden riemua ja iloa on aikuisena vaikea kokea.
Olen edelleen sitä mieltä, että polkupyörä ja kirjasto on ehkä kaksi maailman parasta keksintöä ☺️
#pyöräily
Taloyhtiössä asuu äiti ja pikkutyttö, jonka arvelisin puheesta ja ulkonäöstä päätellen italialaiseksi. Minulle tarjoutui hyvä tilaisuus todistaa, kuinka tyttö oppi ajamaan pyörällä.
En ole aikaisemmin nähnyt tyttöä minkäänlaisen pyörän päällä - en apupyörillä enkä ilman. Omien havaintojen mukaan hänellä oli alla uusi pyörä ja hän oli sen päällä ensimmäistä kertaa.
Tytöllä oli päässä kypärä ja polvissa sekä kyynärpäissä suojat. Äiti sääti pienen pyörän satulan ala-asentoon niin, että tytön jalat ylsivät hyvin maahan. Italiaa en ymmärrä, mutta eleistä päättelin, että hän kannusti tyttöä siihen, että hän sotkisi vauhtia jaloilla ja koittaisi pitää tasapainoa mahdollisimman pitkään.
Eihän siitä aluksi tietenkään mitään tullut. Tyttö pysyi tasapainossa sekunnin, jos sitäkään, ja sen jälkeen jalat menivät maahan. Välillä oltiin naamallaan, mutta äiti hymyili vaan vieressä ja antoi tytön yrittää. Ja hänhän yritti! Ei mennyt pitkään, kun tasapaino alkoi löytyä ja hän tasapainotteli pyörän päällä useita metrejä.
Tovin harjoittelun jälkeen rappukäytävästä kipitti pihalle kaksi suunnilleen samanikäistä tyttöä. He hakivat omat pienet pyöränsä ja ajelivat niillä tohkeissaan ympäri pihamaata. Jos sanakirjan olisi avannut kohdasta kateus, sieltä löytyisi kuva italialaisen tytön kasvoista. Hän ihasteli silmät lautasina tyttöjä, jotka sekoilivat hänen ympärillään ja sydämeen sattui, kun mietin kuinka kovasti hänkin haluaisi osata.
Eilen näin äidin ja tytön taas pihalla. En tiedä mitä yön aikana oli tapahtunut, mutta nyt tyttö jo selkeästi yritti pyöräillä. Hän sotki jaloillaan ja pysyi tasapainossa niin pitkään kun pyörässä vaan vauhtia riitti. Välillä hän siirsi jalat polkimille, sai pyöräytyksen tai pari tehtyä, mutta tasapaino ei vielä riittänyt oikeaan pyöräilyyn. Yrittämisen puutteesta häntä ei ainakaan voinut syyttää! Välillä maan vetovoima vei turvalleen, mutta äiti vain hymyili ja katseli, kuinka tyttö nousi ylös ja jatkoi yrittämistä.
Nyt on kolmas päivä ja seuraan ikkunasta, kuinka tyttö sotkee pikkufillarilla pihalla. Hänellä ei ole mitään ongelmaa tasapainon kanssa. Likka sinkoilee hymyssä suin ympäri leikkipaikkaa ja pyörätelineiden väleistä. Jos nyt sanakirjan sivuilta avaisi sivun kohdasta kateus, sieltä löytyisi minun naama.
Tuollaista vapauden riemua ja iloa on aikuisena vaikea kokea.
Olen edelleen sitä mieltä, että polkupyörä ja kirjasto on ehkä kaksi maailman parasta keksintöä ☺️
#pyöräily