Sami Määttä on Nostr: Ehkä vielä lisäisin (kun en ehtinyt aiemmin kirjoittaa piremmälti), että mun on ...
Ehkä vielä lisäisin (kun en ehtinyt aiemmin kirjoittaa piremmälti), että mun on lopulta helppo suhtautua asioihin niin sanotusti kiihkottomasti, joka varmaan näyttäytyy paatoksen puuttumisena (tai näin sen itse miellän). Osaan siis "pelata tätä peliä".
Tähän osaltaan varmasti vaikuttaa, että oon aika stereotyyppisen oloinen suomalainen ukkeli: valkoinen, hetero ja keskiluokkainen. Asun pääkaupunkiseudulla. Olennaista tämä on siksi, että mulla ei ole lopulta paljoa pelissä monessakaan suhteessa.
Asiat on kaikin puolin hyvin - mikä taas ehkä johtaa "paatoksettomaan" menoon. Uskon toki myös, että tää on itselle se ominaisin tapa ajaa jotain tärkeää asiaa.
Muistan, kun Saksan vaihtariaikoina heräsin siihen, että taiwanilainen kaverini kertoi kohtaavansa miltei päivittäin rasismia. Se oli yllättävää, enkä voi tietenkään samaistua kokemukseen yhtään.
Samalla tavalla seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat asia, johon minulla on etuoikeus suhtautua viileästi, vaikka toivon niiden olevan aivan yhtä laajat kuin itsellänikin. Lopulta päätökset eivät koske mua.
Nää esimerkit nyt oli lähinnä tähän poliittista vs. ei-poliittista -keskusteluun, jota käyn oman pään sisällä. On lopulta poliittinen asema todeta, että "ei halua politisoida jotain" tai "ei välitä politiikasta". Se on musta ymmärrettävää, mutta itsellä on alkanut niin sanotusti vastuu painamaan. On tietenkin ok ja (musta) välttämätöntäkin pystyä irrottautumaan näistä mielentiloista.
En tiiä, menikö nyt paatoksen puolelle, mutta tuntui tärkeältä kirjoittaa tästäkin. 😄 (Tulkitsen toki "paatosta" omalla tavallani.)
Tähän osaltaan varmasti vaikuttaa, että oon aika stereotyyppisen oloinen suomalainen ukkeli: valkoinen, hetero ja keskiluokkainen. Asun pääkaupunkiseudulla. Olennaista tämä on siksi, että mulla ei ole lopulta paljoa pelissä monessakaan suhteessa.
Asiat on kaikin puolin hyvin - mikä taas ehkä johtaa "paatoksettomaan" menoon. Uskon toki myös, että tää on itselle se ominaisin tapa ajaa jotain tärkeää asiaa.
Muistan, kun Saksan vaihtariaikoina heräsin siihen, että taiwanilainen kaverini kertoi kohtaavansa miltei päivittäin rasismia. Se oli yllättävää, enkä voi tietenkään samaistua kokemukseen yhtään.
Samalla tavalla seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat asia, johon minulla on etuoikeus suhtautua viileästi, vaikka toivon niiden olevan aivan yhtä laajat kuin itsellänikin. Lopulta päätökset eivät koske mua.
Nää esimerkit nyt oli lähinnä tähän poliittista vs. ei-poliittista -keskusteluun, jota käyn oman pään sisällä. On lopulta poliittinen asema todeta, että "ei halua politisoida jotain" tai "ei välitä politiikasta". Se on musta ymmärrettävää, mutta itsellä on alkanut niin sanotusti vastuu painamaan. On tietenkin ok ja (musta) välttämätöntäkin pystyä irrottautumaan näistä mielentiloista.
En tiiä, menikö nyt paatoksen puolelle, mutta tuntui tärkeältä kirjoittaa tästäkin. 😄 (Tulkitsen toki "paatosta" omalla tavallani.)