Mika Hiltunen on Nostr: Isäni kävi eilen kylässä. Hänen tapaamisensa on joka kerta muistutus siitä, ...
Isäni kävi eilen kylässä. Hänen tapaamisensa on joka kerta muistutus siitä, kuinka eri maailmassa elämme.
Hän on ihminen, jolla on vahvat mielipiteet kaikesta, eikä hän todellakaan piilottele niitä. Se on itselleni kuormittavaa, mutta samalla se avaa ikkunoita, joiden kautta näen hänen maailmaansa.
Oman kokemukseni mukaan Internet on hänelle erittäin huono asia. Toki se tuo paljon hyvääkin, mutta hän on juuri sellainen ihminen, jonka lähdekritiikki on pyöreä nolla, joka imee tunteisiin vetoavaa sisältöä kuin sieni, ja joka valikoi sisältöä sen mukaan, mikä sattuu tukemaan hänen ennakkoasenteita. Hän hakeutuu seuraan, joka tekee samoin.
On hurjaa nähdä, kuinka hänen todellisuuttaan on sisältö, joka on itselleni ihan selvää huuhaata, monimutkaisen maailman yksinkertaistusta ja muka-tieteellistä tauhkaa, joka ei kestä lainkaan lähempää tarkastelua. Hänen faktansa ympäröivästä maailmasta koostuvat ihon alle menevistä lyhytvideoista.
Hänen online-elämänsä pyörii yhteisössä, jossa tällaiset sisällöt ovat arkipäivää ja joita jaetaan ahkerasti. Usein motivaationa tuntuu olevan se, että voidaan yhdessä ärsyyntyä ja potea huonoa oloa. Voidaan seistä omalla puolella ja yhdessä syytellä "noita muita".
En koskaan osaa tai edes halua osata keskustella hänen kanssaan, koska me emme elä samassa maailmassa. Meillä ei ole riittävästi yhteistä ymmärrystä maailman perusasioista, että järkevä keskusteleminen olisi edes mahdollista. Se on harmi, koska asia ei ole aina ollut näin.
Artikkeleita ja uutisia lukiessa on helppo naureskella hyväntahtoisesti kaikenlaisille salaliittoteoreetikoille, mutta isän tapaaminen muistuttaa siitä, että ehkä he ovat hänen tapaansa ihan tavallisia ihmisiä, jotka syystä tai toisesta päätyvät viettämään aikaansa aivan väärissä ympyröissä. Ehkä jokin heidän luonteessaan vetää heitä siihen.
Algoritmit ovat kuin tehty heitä varten, sillä ne pitävät huolen siitä, etteivät nämä ihmiset pääse koskaan niistä ympyröistä pois.
Siinä on jotain hillittömän raskasta. Ja surullista.
Hän on ihminen, jolla on vahvat mielipiteet kaikesta, eikä hän todellakaan piilottele niitä. Se on itselleni kuormittavaa, mutta samalla se avaa ikkunoita, joiden kautta näen hänen maailmaansa.
Oman kokemukseni mukaan Internet on hänelle erittäin huono asia. Toki se tuo paljon hyvääkin, mutta hän on juuri sellainen ihminen, jonka lähdekritiikki on pyöreä nolla, joka imee tunteisiin vetoavaa sisältöä kuin sieni, ja joka valikoi sisältöä sen mukaan, mikä sattuu tukemaan hänen ennakkoasenteita. Hän hakeutuu seuraan, joka tekee samoin.
On hurjaa nähdä, kuinka hänen todellisuuttaan on sisältö, joka on itselleni ihan selvää huuhaata, monimutkaisen maailman yksinkertaistusta ja muka-tieteellistä tauhkaa, joka ei kestä lainkaan lähempää tarkastelua. Hänen faktansa ympäröivästä maailmasta koostuvat ihon alle menevistä lyhytvideoista.
Hänen online-elämänsä pyörii yhteisössä, jossa tällaiset sisällöt ovat arkipäivää ja joita jaetaan ahkerasti. Usein motivaationa tuntuu olevan se, että voidaan yhdessä ärsyyntyä ja potea huonoa oloa. Voidaan seistä omalla puolella ja yhdessä syytellä "noita muita".
En koskaan osaa tai edes halua osata keskustella hänen kanssaan, koska me emme elä samassa maailmassa. Meillä ei ole riittävästi yhteistä ymmärrystä maailman perusasioista, että järkevä keskusteleminen olisi edes mahdollista. Se on harmi, koska asia ei ole aina ollut näin.
Artikkeleita ja uutisia lukiessa on helppo naureskella hyväntahtoisesti kaikenlaisille salaliittoteoreetikoille, mutta isän tapaaminen muistuttaa siitä, että ehkä he ovat hänen tapaansa ihan tavallisia ihmisiä, jotka syystä tai toisesta päätyvät viettämään aikaansa aivan väärissä ympyröissä. Ehkä jokin heidän luonteessaan vetää heitä siihen.
Algoritmit ovat kuin tehty heitä varten, sillä ne pitävät huolen siitä, etteivät nämä ihmiset pääse koskaan niistä ympyröistä pois.
Siinä on jotain hillittömän raskasta. Ja surullista.