Simple on Nostr: Suljen silmäni samalla avaten sieluni valolle ja rakkaudelle. Annan koko kehoni ...
Suljen silmäni samalla avaten sieluni valolle ja rakkaudelle. Annan koko kehoni sille, uskon itseeni ja teen parhaani. Maailma ympärillä pimenee valtioiden kiihdyttäessään sotatalouttaan ja pahimpien painajaisten lähestyessä yritän nousta sitä pahinta painajaistani vastaan, käyn muistojani läpi. On monta hyvää syytä pelätä ja valmistautua, maailma voi muuttua hyvinkin nopeasti. Vaikka olisin kuinka väsynyt en voi pysähtyä. Me käymme sotaa ihmisten sydämmistä, liittolaisista, kansalaisista ja pelissä meillä on aivan kaikki. Suurimmat rikkaudet mitä voit koskaan kuvitella, täysi totaalinen valta.
Asetamme sääntöjä joita sanomme noudattavamme, mutta jokainen tietää miten ryöstämme köyhempiä maita, rahoitamme sotia ja rahastamme ihmisten kärsimyksellä. Lupaamme paratiisia, unelmaa ja valetta jonka puolesta vannomme kuolevamme. Hukkaamme sielumme siihen jonka kirjoittajia pidämme jumalina, jonain niin pyhänä vaikka kaikki näkee läpi poliitikkojen valheet televisioidussa sirkuksessa. Alistettava pyytää alistajaltaan pelastusta, saa piiskaa ja ollessaan riippuvainen pelastajastaan, viime kätisestä turvastaan hän kiittää, katkeroituu ja unohtaa. Jahtaamme elämämme ohi raataen unelmalle joka katuu omaan järjettömyyteensä todistaen sitä sokealle kansalle silmiemme edessä.
On helppo paeta totuutta kun tietää muidenkin valehtelevan. Elämme järjetelmässä jossa koko elämä on kädet verisinä valehtelua, itsekästä oikeutusta ja pakoilua. Omaisten kyyneleet täyttävät järviä, toinen aurinkotuolissa juo viileää juomaansa.
Me voimme ja osaamme korjata tämän kaiken, luotan ja uskon siihen.
Pyydän sinua, minua pelottaa kaikki mitä näen tapahtuvan. Varjot menneestä näyttää heränneen henkiin ja aika tuntuu tekevän loppuaan. Asioiden on pakko muuttua ja pian, on aika herätä ja nousta kapinaan.
Ei ole salaisuus mikä maailmaa vaivaa. Puhumme suurilla lavoilla ja kerromme kaikkien kansojen kuultavaksi pelastuksemme. Valheemme ei piiloudu katseilta jotka meitä tarkaillee emmekä pääse pakoon vastuuta teoistamme.
108 miljoonaa ihmistä pakenee väkivaltaa, vainoa ja sortoa. Katsomme sivusta eläen elämäämme, toivomme heille onnea tulevaan ja hylkäämme heidät luomuksiemme pahuudelle. Me hyödymme heidän kärsimyksestä emmekä suostu sitä näkemää. Yhä kasvava viha leviää mieliimme, tartuttaen yhteisömme. Sen köynökset kietoutuu kaulojemme ympärille, luoden vihan pesäkkeitä kaiken sen niin rakkaan keskelle, tukehduttaen inhimillisyyden ja jättäen jälkeensä raunion tuhoa ja surua jota todistamme parhaillaan ympäri maailmaa.
Välillä hukun pimeään ja kadotan valon. Valosta jää jäljelle vain sen verran että muistan etsiä sitä. Se kutsuu minua luokseen, sen lämpimään hyväilyyn, aikaan jossa voi hengähtää viimein eikä siellä minun tarvitse pelätä. Se säikkyy pimeään vetäytymällä kuoreensa suojaan ja alkaen ottaa omakseen sitä minkä omakseen kokee. Se myrkyttää minut uskomaan mieleni luomiin valheisiin, pitäen minua samalla otteessaan valmiin murskaamaan minut vielä kerran uudelleen. Voin yrittää karkuun mutta itseästäni en eroon pääse ja voin vain rukoilla itseäni muutokseen kun taas kerran katoan uuteen kierrokseen sirkuksessa jota propagandana elämäksi kutsutaan. Hävettää etten pysty enempään vaikka miten yritän, en silti voi luovuttaa. Minun on pakko jatkaa koska vain me voimme muuttaa tämän maailman. Me muodostamme yhteiskunnat, ylläpidämme niitä uskomuksellamme, ja meillä on sen muutoksen valta. Uskomme oikeudenmukaisuuteen ja totuuteen, ja meillä on oikeus ja lupa vaatia sitä ilman pelkoa seurauksista. Voimme vaatia että oikeus asuntoon, terveydenhuoltoon ja ruokaan kuuluisi kaikille, tekemällä siitä totta pyrkimällä itse elämään sen vaatimalla tavalla. Me voimme kannustaa ja pyrkiä auttamaan toisiamme nousemaan tästä synkkyydestä pois kohti valoa.
Tunnen valon lämmittävän sieluani. Se helpottaa vielä oloani kun muistan vain seurata sitä. se on minun turvasatamani, ei yhteiskunta. Se muistuttaa minua vapaudesta ja vastuusta joka minulla on täällä teidän kanssanne. En ole ketään teistä parempi, luultavasti alle keskiverron, mutta minä yritän. Yritän hylätä valheet ja harhaiset kuvitelmat joiden avulla meidät pidetään vankeina. Teen mitä tahansa ja uhraan elämäni ajatuksilleni. Olen valmis kohtaamaan mitä ikinä meitä odottaa kun seisomme paholaisen porteilla, yhdessä rauhanomaisin aikein välittämättä ilmasta leijuvasta kuoleman tuoskusta. Yhdessä häädämme pahan, esimerkeillämme tapamme sen vaikutukset. Yhteys toistemme välillä saa valtioiden väliset rajat sulamaan kunnes ne ovat haihtuneet kokonaan.
Asetamme sääntöjä joita sanomme noudattavamme, mutta jokainen tietää miten ryöstämme köyhempiä maita, rahoitamme sotia ja rahastamme ihmisten kärsimyksellä. Lupaamme paratiisia, unelmaa ja valetta jonka puolesta vannomme kuolevamme. Hukkaamme sielumme siihen jonka kirjoittajia pidämme jumalina, jonain niin pyhänä vaikka kaikki näkee läpi poliitikkojen valheet televisioidussa sirkuksessa. Alistettava pyytää alistajaltaan pelastusta, saa piiskaa ja ollessaan riippuvainen pelastajastaan, viime kätisestä turvastaan hän kiittää, katkeroituu ja unohtaa. Jahtaamme elämämme ohi raataen unelmalle joka katuu omaan järjettömyyteensä todistaen sitä sokealle kansalle silmiemme edessä.
On helppo paeta totuutta kun tietää muidenkin valehtelevan. Elämme järjetelmässä jossa koko elämä on kädet verisinä valehtelua, itsekästä oikeutusta ja pakoilua. Omaisten kyyneleet täyttävät järviä, toinen aurinkotuolissa juo viileää juomaansa.
Me voimme ja osaamme korjata tämän kaiken, luotan ja uskon siihen.
Pyydän sinua, minua pelottaa kaikki mitä näen tapahtuvan. Varjot menneestä näyttää heränneen henkiin ja aika tuntuu tekevän loppuaan. Asioiden on pakko muuttua ja pian, on aika herätä ja nousta kapinaan.
Ei ole salaisuus mikä maailmaa vaivaa. Puhumme suurilla lavoilla ja kerromme kaikkien kansojen kuultavaksi pelastuksemme. Valheemme ei piiloudu katseilta jotka meitä tarkaillee emmekä pääse pakoon vastuuta teoistamme.
108 miljoonaa ihmistä pakenee väkivaltaa, vainoa ja sortoa. Katsomme sivusta eläen elämäämme, toivomme heille onnea tulevaan ja hylkäämme heidät luomuksiemme pahuudelle. Me hyödymme heidän kärsimyksestä emmekä suostu sitä näkemää. Yhä kasvava viha leviää mieliimme, tartuttaen yhteisömme. Sen köynökset kietoutuu kaulojemme ympärille, luoden vihan pesäkkeitä kaiken sen niin rakkaan keskelle, tukehduttaen inhimillisyyden ja jättäen jälkeensä raunion tuhoa ja surua jota todistamme parhaillaan ympäri maailmaa.
Välillä hukun pimeään ja kadotan valon. Valosta jää jäljelle vain sen verran että muistan etsiä sitä. Se kutsuu minua luokseen, sen lämpimään hyväilyyn, aikaan jossa voi hengähtää viimein eikä siellä minun tarvitse pelätä. Se säikkyy pimeään vetäytymällä kuoreensa suojaan ja alkaen ottaa omakseen sitä minkä omakseen kokee. Se myrkyttää minut uskomaan mieleni luomiin valheisiin, pitäen minua samalla otteessaan valmiin murskaamaan minut vielä kerran uudelleen. Voin yrittää karkuun mutta itseästäni en eroon pääse ja voin vain rukoilla itseäni muutokseen kun taas kerran katoan uuteen kierrokseen sirkuksessa jota propagandana elämäksi kutsutaan. Hävettää etten pysty enempään vaikka miten yritän, en silti voi luovuttaa. Minun on pakko jatkaa koska vain me voimme muuttaa tämän maailman. Me muodostamme yhteiskunnat, ylläpidämme niitä uskomuksellamme, ja meillä on sen muutoksen valta. Uskomme oikeudenmukaisuuteen ja totuuteen, ja meillä on oikeus ja lupa vaatia sitä ilman pelkoa seurauksista. Voimme vaatia että oikeus asuntoon, terveydenhuoltoon ja ruokaan kuuluisi kaikille, tekemällä siitä totta pyrkimällä itse elämään sen vaatimalla tavalla. Me voimme kannustaa ja pyrkiä auttamaan toisiamme nousemaan tästä synkkyydestä pois kohti valoa.
Tunnen valon lämmittävän sieluani. Se helpottaa vielä oloani kun muistan vain seurata sitä. se on minun turvasatamani, ei yhteiskunta. Se muistuttaa minua vapaudesta ja vastuusta joka minulla on täällä teidän kanssanne. En ole ketään teistä parempi, luultavasti alle keskiverron, mutta minä yritän. Yritän hylätä valheet ja harhaiset kuvitelmat joiden avulla meidät pidetään vankeina. Teen mitä tahansa ja uhraan elämäni ajatuksilleni. Olen valmis kohtaamaan mitä ikinä meitä odottaa kun seisomme paholaisen porteilla, yhdessä rauhanomaisin aikein välittämättä ilmasta leijuvasta kuoleman tuoskusta. Yhdessä häädämme pahan, esimerkeillämme tapamme sen vaikutukset. Yhteys toistemme välillä saa valtioiden väliset rajat sulamaan kunnes ne ovat haihtuneet kokonaan.