Saaste on Nostr: Jokaisen kuukauden ensimmäinen päivä nostaa pintaan ristiriitaisia tunteita, ...
Jokaisen kuukauden ensimmäinen päivä nostaa pintaan ristiriitaisia tunteita, sillä silloin päivitän oman talousseurannan.
Olen ylläpitänyt sitä jo vuosia. Aloin täyttää sitä sen jälkeen, kun menetin työni, asuntoni ja kaikki vähäiset rahani. Ajattelin silloin, että paras tapa estää saman toistuminen on oman talouden seuraaminen sekä säästäminen. Myöhemmin opin kantapään kautta, ettei näin ollutkaan, mutta ainakin jaloilleen pääseminen oli vähemmän kuluttavaa, kun olin edes jonkin verran valmistautunut siihen.
Kuukauden ensimmäinen päivä muistuttaa noista hetkistä ja se tekee jollain tavalla surulliseksi. Omien muistojen lisäksi se muistuttaa siitä, että samassa tilanteessa tai lähes yhtä huonossa tilanteessa olevia ihmisiä on tälläkin hetkellä. Eikä kaikilla ole samanlaista jaksamista, kykyä tai onnea, niin kuin minulla oli. Se on epätoivoa, jota on vaikea kuvitella, ellei sitä ole kokenut.
Toisaalta kuukauden ensimmäinen päivä on myös iloinen hetki, koska näen, kuinka kaukana nuo ajat ovat. Dokumentin avaaminen on konkreettinen muistutus siitä, että minun ei tarvitse taistella niiden ongelmien kanssa juuri nyt. Siitä on syytä olla kiitollinen.
En uskalla pitää nykyistä tilannetta edelleenkään päivänselvyytenä. Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Saatan sairastua, päätyä pitkäaikaistyöttömäksi tai romahtaa mielenterveysongelmien alla. Kaikki on mahdollista, myös se, että löydän itseni samasta tilanteesta vielä kolmannen kerran.
Mutta ainakin tunnen oloni hieman turvallisemmaksi ja se turva tuo jonkinlaista lohtua. Se on kiva ☺️
Olen ylläpitänyt sitä jo vuosia. Aloin täyttää sitä sen jälkeen, kun menetin työni, asuntoni ja kaikki vähäiset rahani. Ajattelin silloin, että paras tapa estää saman toistuminen on oman talouden seuraaminen sekä säästäminen. Myöhemmin opin kantapään kautta, ettei näin ollutkaan, mutta ainakin jaloilleen pääseminen oli vähemmän kuluttavaa, kun olin edes jonkin verran valmistautunut siihen.
Kuukauden ensimmäinen päivä muistuttaa noista hetkistä ja se tekee jollain tavalla surulliseksi. Omien muistojen lisäksi se muistuttaa siitä, että samassa tilanteessa tai lähes yhtä huonossa tilanteessa olevia ihmisiä on tälläkin hetkellä. Eikä kaikilla ole samanlaista jaksamista, kykyä tai onnea, niin kuin minulla oli. Se on epätoivoa, jota on vaikea kuvitella, ellei sitä ole kokenut.
Toisaalta kuukauden ensimmäinen päivä on myös iloinen hetki, koska näen, kuinka kaukana nuo ajat ovat. Dokumentin avaaminen on konkreettinen muistutus siitä, että minun ei tarvitse taistella niiden ongelmien kanssa juuri nyt. Siitä on syytä olla kiitollinen.
En uskalla pitää nykyistä tilannetta edelleenkään päivänselvyytenä. Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Saatan sairastua, päätyä pitkäaikaistyöttömäksi tai romahtaa mielenterveysongelmien alla. Kaikki on mahdollista, myös se, että löydän itseni samasta tilanteesta vielä kolmannen kerran.
Mutta ainakin tunnen oloni hieman turvallisemmaksi ja se turva tuo jonkinlaista lohtua. Se on kiva ☺️