Marketta Horttanainen on Nostr: Eroahdistus, vieroitusoire tms. valtaa pikkuhiljaa minua enemmän. Kovin piskuinen ...
Eroahdistus, vieroitusoire tms. valtaa pikkuhiljaa minua enemmän. Kovin piskuinen määrä tuttuja on tänne puolelle rantautunut, vaikka parhaani olen tehnyt. Tai no, parhaani ja parhaani, en nyt sentään jatkuvasti toitota, mihin FB:sta karkasin, mutta en tuota tietoa pimittänytkään ole.
Häpeäkseni tunnustan, että routa on jalkojen alla vaivannut ja tämä porsas on käynyt vilkuilemassa kotilättiä tihenevään tahtiin. Ja mitä siellä näkyy? Turhanpäiväisiä videoita, joita on kieltämättä hauska tuijottaa ja unohtaa samalla muut murheet. Muutama ryhmä, joita on kiinnostava käydä katsomassa, mutta joiden sisältö ei varsinaisesti kenenkään elämästä parempaa tee. Jossakin ihmiset naureskelevat omille mokilleen, toisessa ruoditaan julkihörhöjen tekemisiä ja sanomisia. Hyödyllisiäkin ryhmiä on: Jotkut ottavat asiallisesti kantaa päivän- ja maailmanpolitiikan tapahtumiin, joissakin vaivaisakka pääsee lukemaan vertaistarinoita ja tarvittaessa kyselemään kokemusasiantuntijoilta neuvoa. Ja tietenkin ne omat tutut, joita ei koskaan näe, eikä heidän elämästään ilman heidän päivityksiään mitään tiedä. Eivätkä he minusta mitään tiedä, ellen mitään päivitä.
Nyt, lomareissun lähestyessä, kieriskelen päättämättömyyden tuskissa. Olen aina jakanut reissukuvia ja tarinoita päivän sattumuksista. Pidän kirjoittamisesta ja on mukava jälkikäteen selailla, mitä milloinkin on tapahtunut. Muistot menneiltä vuosilta ovat hauskoja noustessaan uutisvirtaan. Saanko tuota samaa jakaessani kuvat ja tarinat tänne? Tuskinpa, tämä on erilainen alusta. Täällä ventovieraat tutustuvat elämääni tai sitten jaan tapahtumat vain sille yhdelle, joka ne jo muutenkin tietää ja muutamalle muulle. Olenko huomionkipeä, jos laajempaa yleisöä mielin?
Lienen pienimuotoisessa kriisissä. Nähtäväksi jää, kuinka tässä käy.
Häpeäkseni tunnustan, että routa on jalkojen alla vaivannut ja tämä porsas on käynyt vilkuilemassa kotilättiä tihenevään tahtiin. Ja mitä siellä näkyy? Turhanpäiväisiä videoita, joita on kieltämättä hauska tuijottaa ja unohtaa samalla muut murheet. Muutama ryhmä, joita on kiinnostava käydä katsomassa, mutta joiden sisältö ei varsinaisesti kenenkään elämästä parempaa tee. Jossakin ihmiset naureskelevat omille mokilleen, toisessa ruoditaan julkihörhöjen tekemisiä ja sanomisia. Hyödyllisiäkin ryhmiä on: Jotkut ottavat asiallisesti kantaa päivän- ja maailmanpolitiikan tapahtumiin, joissakin vaivaisakka pääsee lukemaan vertaistarinoita ja tarvittaessa kyselemään kokemusasiantuntijoilta neuvoa. Ja tietenkin ne omat tutut, joita ei koskaan näe, eikä heidän elämästään ilman heidän päivityksiään mitään tiedä. Eivätkä he minusta mitään tiedä, ellen mitään päivitä.
Nyt, lomareissun lähestyessä, kieriskelen päättämättömyyden tuskissa. Olen aina jakanut reissukuvia ja tarinoita päivän sattumuksista. Pidän kirjoittamisesta ja on mukava jälkikäteen selailla, mitä milloinkin on tapahtunut. Muistot menneiltä vuosilta ovat hauskoja noustessaan uutisvirtaan. Saanko tuota samaa jakaessani kuvat ja tarinat tänne? Tuskinpa, tämä on erilainen alusta. Täällä ventovieraat tutustuvat elämääni tai sitten jaan tapahtumat vain sille yhdelle, joka ne jo muutenkin tietää ja muutamalle muulle. Olenko huomionkipeä, jos laajempaa yleisöä mielin?
Lienen pienimuotoisessa kriisissä. Nähtäväksi jää, kuinka tässä käy.