Saaste on Nostr: Pyöräilin aamulla töihin ja aivan rautatieaseman vieressä minut pysäyttää ...

Pyöräilin aamulla töihin ja aivan rautatieaseman vieressä minut pysäyttää mies, joka näytti hyvin tyypilliseltä alkoholisoituneelta laitapuolen kulkijalta. Hän tulee ja sössöttää minulle hyvin epäselväksi, että voinko auttaa häntä. Kysyn, että miten voin auttaa.

Sen jälkeen hän sanoo, että hän on nukkunut tuossa penkillä kolme edellistä yötä. Vastaan uudelleen, että selvä, mutta miten minä voin auttaa.

Sen jälkeen hän aloittaa loruilemaan jotain ihan ihmeellistä asiaa ja lopulta keskeytän hänet ja totean kliseisesti, että minun pitäisi päästä nyt töihin eikä minulla ole tarinoille aikaa, että kerrotko miten minä voin auttaa sinua.

Siinä kohtaa miehen ääni muuttuu hieman, ikään kuin rooli pettäisi, ja hän sanoo paljon selvemmin, että hän on oikeasti Rovaniemeltä. Vastaan jälleen, että selvä, mutta miten minä voin sinua auttaa.

Lopulta hän saa sanottua, että haluaa rahaa, jotta pääsee kotiin. Osasin tätä odottaa. Kysyin mieheltä, että haluaako hän junalipun Rovaniemelle vai rahaa? Hän vastasi, että rahaa.

En ole pysynyt laskuissa siitä kuinka mones sankari tämä on, joka on rautatieaseman vieressä menossa Rovaniemelle ja pyytää siihen rahaa.

Muistan edelleen ensimmäisen kerran usean vuoden takaa. Hän oli varsin nuori tyttö ja ihan siisti ja asiallisen näköinen. Hän kertoi, että hän oli kaverinsa luona käymässä ja joku oli varastanut hänen lompakon, jossa oli kortit, rahat sekä ostettu junalippu. Sanoin hänelle silloin, ettei minulla ole käteistä, mutta tyttö kysyi, että voisinko nostaa. Minun kävi mimmiä sääliksi ja hän vaikutti vilpittömästi olevan pulassa, joten tietenkin nostin ja toivotin hyvää matkaa.

Kun tulin seuraavana päivänä töihin, sama tyttö oli samassa kohdassa ja pysäytti minut jälleen. Ei ilmeisesti muistanut, että olin antanut hänelle rahaa eilen. Tällä kertaa hän näytti siltä, että oli vetänyt viinaa koko yön ja oli edelleen selvästi päissään. Sama tarina, Rovaniemelle piti päästä. Kysyin, että mitä sille rahalle tapahtui minkä annoin eilen. Tyttö kääntyi kiukkuisesti pois ja vastasi: "Haista vittu."

Olen sen jälkeen ehtinyt antaa rahaa näille Rovaniemen asukeille useamman kerran ja toivoinut, että joku heistä oikeasti tarvitsisi sitä rahaa junalippuun. Toistuvasti olen törmännyt heihin seuraavina päivinä ja edelleen he kysyvät rahaa junalippuun. Osa on rautatien torilla edelleen.

Minulla on omatkin kokemukset rahattomuudesta ja kodittomuudesta, joten ymmärrän kuinka kauheaa se voi olla. Samaan aikaan minulla on omat kokemukset myös siitä, kuinka minun hyväntahtoisuutta käytetään toistuvasti hyväksi. Enkä suostu siihen enää.

Ärsyttää, että minä ihan mielelläni auttaisin pulassa olevia ihmisiä, koska se vähäinen summa ei vaikuta minun elämään juuri mitenkään. Toistuva huijaaminen ja hyväksikäyttö on tehnyt minusta vaan näiltä osin tosi kyynisen. En myöskään halua ylläpitää toisten alkoholi- tai huumeriippuvuutta tai sitä toimintaa, josta nämä aineet heille päätyvät.

Olen kyllä valmis edelleen auttamaan. Jos joku tarvitsee apua ja siitä selviää rahalla, ostan ihan mielelläni heille sen mitä he tarvitsevat. Mutta sitä he eivät tunnu koskaan haluavan. Jos tarjoat heille sitä mitä he haluavat, he kieltäytyvät ja haluavat lopulta vain rahaa.

En ikävä kyllä antanut miehelle tänään rahaa. Sanoin hänelle rehellisesti, että minua on huijattu tällä tempulla niin monta kertaa, etten suostu siihen enää. Ehkä se tekee minusta kauhean ihmisen. Eihän se olisi ollut minulle iso raha. En tiedä 🤷