Saaste on Nostr: Tulin viikonloppuna silmäilleeksi isän luona Metsästäjä-lehteä. On uskomatonta, ...

Tulin viikonloppuna silmäilleeksi isän luona Metsästäjä-lehteä. On uskomatonta, kuinka erilaisissa maailmoissa ihmiset elävät ja toisaalta, kuinka vieraalta omakin lapsuuden maailma tuntuu.

Olen kasvanut maailmaan, jossa metsästäminen on harrastus ja normaali osa arkea. Muistan, kuinka jossain kohtaa lapsuuttani keskustelimme isäni kanssa siitä, jos minullekin hankittaisi metsästyskortti ja aseenkantolupa. En koskaan hankkinut kumpaakaan, mutta kyse oli enemmän siitä, ettei asia minua erityisesti kiinnostanut. Olin kyllä isän mukana useilla metsästysretkillä, joskin minulle niiden juttu oli aina se luonnossa kulkeminen, makkaran paistaminen nuotiolla sekä kaakaon juominen termospullosta.

Nyt käsissäni oli lehti, jonka sivut olivat täynnä eläinten raatoja sekä näitä raatoja ylpeästi esitteleviä ihmisiä. Siinä oli jotain vastenmielistä ja inhottavaa. Minun oli myös todella vaikea samaistua siihen maailmaan. Ja silti meillä on ihmisiä, jotka elävät ja hengittävät tätä maailmaa. Jopa minä olin sellainen, vaikka en siihen itse suoraan kuulunutkaan.

Ymmärrän kuinka se maailma toimii, mutta en pysty itse elämään sitä enää. En vaan pysty. Eikä sitä maailmaa ole yhtään ikävä.