Lupposofi on Nostr: Varmaan kiintoisaa. 👍 Meillä ei ole koiraa, mutta kasvoin sellaisen kanssa, ja ...
Varmaan kiintoisaa. đź‘Ť
Meillä ei ole koiraa, mutta kasvoin sellaisen kanssa, ja arvelen "puhuvani koiraa" jonkin verran. Sitä kautta eteen tulee tilanteita, joissa ei voi kuin ihmetellä.
Viimeksi tänään sellainen liittyi uuden naapurin koiran "koulutukseen". Tarmokas ja oppimishaluinen nuori samojedi-narttu, jonka hallinta on hakusessa sekä omistajalla että etenkin koiraa usein päivisin ulkoiluttavilla vanhemmillaan.
Minulle on pikku hiljaa kirkastunut kaksi fakta-kandidaattia koirien ymmärtämiseen: 1) ne lukevat aina omistajaansa (tai taluttajaansa), ja 2) piirtävät jatkuvasti hajukarttaa. Jälkimmäinen havainto on vahvistunut viime aikoina sitä kautta, että lähes mikä tahansa koira rauhoittuu saatuaan hajun vaikka polulla kohtaamastaan vieraasta ihmisestä (pienille koirille menen kyykkyyn, jos niillä on kiinnostusta tutustua). Sen jälkeen huomio suuntautuu toisaalle, kun "kartta" on paikallaan. Ilman hajua uusi hahmo on tuntematon ja sikäli riski. Kolmas arvelu voisi olla, että 3) tutuksi tulleet ihmiset (ja tietysti koirat) ovat koiralle tärkeitä. Eivät ne näyttele iloa tavatessa.
Tänään em. koiraa ei päästetty käväisemään luonani kohdatessa sattumalta kävelylenkillä, vaikka vasta eilen minut oli merkitty sen hajukartalle plus-merkinnöin. Sen sijaan kiirehdittiin tuputtamaan suuhun namia samaan aikaan kun koiraa loitolla pitävien ulkoiluttajien kehonkieli viesti pelosta ja hätäännyksestä. Yksi piteli liekaa ja toinen tuputti. Oli kuulimma käynnissä "koulutus".
Ymmärrän kyllä, että sellainen voi pitää sisällään palkitsemista aina kun koira ei tee jotain hankalaa, esimerkiksi ryntää vastaantulijaa kohti, mutta nyt siltä ja meiltä jäi pois luonteva tapaaminen, enkä millään usko, että haukulla oli mahdollisuus ymmärtää, mistä oli kysymys. Melkein kuulin sen ajattelevan, että "Hei, mähän tunnen ton, käyn moikkaamassa!" Ja sitten silkka hämmennys suu taynnä jotain sapuskaa.
Ihmettelyni aihe kai olisi, mistä tulee tuollainen sokea ja todennäköisesti toimimaton palkitsemis-perversio myös tilanteissa, joissa sen ainoa funktio näyttää olevan jonkin kirjaimen totteleminen ja palkitsijan rauhoittelu? Onko jossain sanottu, että niin pitää toimia, vaikka sisällä myllertäisi mitä (minkä koira lukee), eikä tuloksia ala näkyä kuukausissa?
Hevosten suhteen olen kuullut, että niitä käsiteltäessä ei saa epäillä sitä mitä tekee, koska viisas eläin aistii sen. Kaippa koiriin pätee sama? Tokko niitä pitäisi antaa "kirjaimen palvojille", jotka eivät edes yritä opetella puhumaan koiraa?
#koirat #dogsofmastodon #koulutus
Meillä ei ole koiraa, mutta kasvoin sellaisen kanssa, ja arvelen "puhuvani koiraa" jonkin verran. Sitä kautta eteen tulee tilanteita, joissa ei voi kuin ihmetellä.
Viimeksi tänään sellainen liittyi uuden naapurin koiran "koulutukseen". Tarmokas ja oppimishaluinen nuori samojedi-narttu, jonka hallinta on hakusessa sekä omistajalla että etenkin koiraa usein päivisin ulkoiluttavilla vanhemmillaan.
Minulle on pikku hiljaa kirkastunut kaksi fakta-kandidaattia koirien ymmärtämiseen: 1) ne lukevat aina omistajaansa (tai taluttajaansa), ja 2) piirtävät jatkuvasti hajukarttaa. Jälkimmäinen havainto on vahvistunut viime aikoina sitä kautta, että lähes mikä tahansa koira rauhoittuu saatuaan hajun vaikka polulla kohtaamastaan vieraasta ihmisestä (pienille koirille menen kyykkyyn, jos niillä on kiinnostusta tutustua). Sen jälkeen huomio suuntautuu toisaalle, kun "kartta" on paikallaan. Ilman hajua uusi hahmo on tuntematon ja sikäli riski. Kolmas arvelu voisi olla, että 3) tutuksi tulleet ihmiset (ja tietysti koirat) ovat koiralle tärkeitä. Eivät ne näyttele iloa tavatessa.
Tänään em. koiraa ei päästetty käväisemään luonani kohdatessa sattumalta kävelylenkillä, vaikka vasta eilen minut oli merkitty sen hajukartalle plus-merkinnöin. Sen sijaan kiirehdittiin tuputtamaan suuhun namia samaan aikaan kun koiraa loitolla pitävien ulkoiluttajien kehonkieli viesti pelosta ja hätäännyksestä. Yksi piteli liekaa ja toinen tuputti. Oli kuulimma käynnissä "koulutus".
Ymmärrän kyllä, että sellainen voi pitää sisällään palkitsemista aina kun koira ei tee jotain hankalaa, esimerkiksi ryntää vastaantulijaa kohti, mutta nyt siltä ja meiltä jäi pois luonteva tapaaminen, enkä millään usko, että haukulla oli mahdollisuus ymmärtää, mistä oli kysymys. Melkein kuulin sen ajattelevan, että "Hei, mähän tunnen ton, käyn moikkaamassa!" Ja sitten silkka hämmennys suu taynnä jotain sapuskaa.
Ihmettelyni aihe kai olisi, mistä tulee tuollainen sokea ja todennäköisesti toimimaton palkitsemis-perversio myös tilanteissa, joissa sen ainoa funktio näyttää olevan jonkin kirjaimen totteleminen ja palkitsijan rauhoittelu? Onko jossain sanottu, että niin pitää toimia, vaikka sisällä myllertäisi mitä (minkä koira lukee), eikä tuloksia ala näkyä kuukausissa?
Hevosten suhteen olen kuullut, että niitä käsiteltäessä ei saa epäillä sitä mitä tekee, koska viisas eläin aistii sen. Kaippa koiriin pätee sama? Tokko niitä pitäisi antaa "kirjaimen palvojille", jotka eivät edes yritä opetella puhumaan koiraa?
#koirat #dogsofmastodon #koulutus