Anselmi Unto Mononeon on Nostr: Itsekin olen sitä sorttia, joka ei ole eniten äänessä. Ehkä juuri siksi, että ...

Itsekin olen sitä sorttia, joka ei ole eniten äänessä. Ehkä juuri siksi, että koettaa olla aukomatta suutaan tyhjän takia, tuo keskeyttäminen/katoaminen kontrastina tuntuu sitä tympeämmältä. En ole ihan varma, onko vähän vähemmän puhumisella myös korrelaatiota siihen, kuka on ehkä keskimääräistä useammin keskeytyksen kohteena. Tai vakittaako vaikka se, että minulla kaiketi on vähän sellainen matalampi ääni, josta kyllä tiedän, että se helposti vähän ns. katoaa miksaukseen. Tunnun olevan kuitenkin kuitenkin sitä lajia, jota ehkä useammin keskeytetään, ja se on todella ankeaa.

Olen kyllä myös tavannut ihmisiä, jotka ovat asioikseen sosiaalisemmassakin tilanteessa ”asemoituneet” kuuntelemaan minua, koska ilmeisesti sanottava on maistunut. Kieltämättä sekin on tuntunut erikoiselta, mutta ei toki tympeältä paskalta, kuten tuo huomiotta jättäminen.