Jakke Lehtonen on Nostr: #esittely Eräs tuttu kysyi minulta, että miksi olen joka paikassa jotakuinkin ...
#esittely
Eräs tuttu kysyi minulta, että miksi olen joka paikassa jotakuinkin samalla käyttäjätunnuksella ja nimellä. On kuulemma liian helppo selvittää kaikkea. Syy on yksinkertainen. Minä en piittaa. Ja siksi jaan aika paljon elämästäni ja itsestäni, sellaistakin asiaa, joista suurin osa olisi hiljaa.
Samaan pohjaa myös työni koirien ja niiden ravitsemuksen parissa. Asia, jonka osaan ihan hemmetin hyvin, enkä pidä sen suhteen kynttilääni vakan alla. Muissa asioissa olen ensimmäinen potkimaan itseäni nilkoille — mutta en koirien suhteen ja siinä ainoassa asiassa, jossa olen hyvä.
Se mitä en osaa on tekeminen, puheiden ja suunnitelmien toteuttaminen, sekä byrokratia. Prokrastinaatio on vahva.
Nykyään on muotia määritellä itsensä ekstrovertiksi tai introvertiksi, vaikka jokainen tietää, että se riippuu tilanteesta. Minä lienen ekstrovertti, vaikka en pidäkään ihmismassoista.
Jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa. Minulla kesti muutama kymmenen vuotta oivaltaa, että oma vahvuuteni on yhdistää tietoa erilaisista lähteistä ja soveltaa. Väitän, että tuo johtuu kolmesta tekijästä:
* minulla oli historian opettaja, joka kannusti meitä antiikin tapaiseen multiosaamiseen; kaksi vuosilukua piti muistaa, 1789 ja 1917, mutta kaikessa muussa riitti käsitys asioiden yhteydestä ja että oli _mielipide_ niihin johtaneista ja niistä seuranneista asioista
* olen aina ollut kiinnostunut suunnilleen kaikesta, ja siksi näyttää joskus siltä, etten ole löytänyt suuntaa. Mutta suunta on vain konstruktio. Urheilu ei jaksa innostaa, paitsi UFC kun isot miehet hakkaavat toisensa muusiksi — meissä kaikissa asuu pieni barbaari
* ennen ikänäköä luin mitä tahansa ja vaikka mitä. Kolmea kirjaa en ole kuitenkaan kyennyt lukemaan loppuun: Sota ja rauha, Don Quijote ja Mody Dick.
Sen verran puhdas hetero mitä ihminen ylipäätään voi olla. Tuttavapiiriin kuuluu sitten porukkaa laidasta laitaan. Minua ei kiinnosta ketä ihminen rakastaa tai mihin viehtyy tai on viehtymättä. Minua kiinnostaa se mitä joku vihaa tai inhoaa. Ihan siksi, että pystyn välttelemään heitä.
Kolme lasta, aikuisia. En ole enää teini, vaan lähempänä eläkeikää. Kolme pitkää parisuhdetta (ei liity lasten määrään…) ja jokainen on entinen. Minua ei ilmeisesti ole luotu parisuhteeseen, en osaa löytää oikeita ihmisiä tai olen ollut väärä ihminen. Omakin tulkinta riippuu päivästä, ja vuorokauden ajasta.
Sinänsä harmi, koska kaipaan jutustelua, yhteistä tekemistä ja olemista, jonkun kanssa syömistä… Kyllä, inhoan yksi asumista, mutta alan olla sopeutunut siihen. Mutta silti ahdistaa päivät, jolloin ei puhu ääneen.
Politiikka. Vasemmalla. Mutta hieman asiayhteydestä riippuen. En jaksa äärioikeistoa ja muita hörhöjä ollenkaan. Siis yhtään.
Some. En osaa lyhentää ja olla tiivis. Siksi nostin oman instanssin merkkimäärän 3000:een. Lankojen tekeminen on vaan typerää, vaikka ymmärrän idean.
Eräs tuttu kysyi minulta, että miksi olen joka paikassa jotakuinkin samalla käyttäjätunnuksella ja nimellä. On kuulemma liian helppo selvittää kaikkea. Syy on yksinkertainen. Minä en piittaa. Ja siksi jaan aika paljon elämästäni ja itsestäni, sellaistakin asiaa, joista suurin osa olisi hiljaa.
Samaan pohjaa myös työni koirien ja niiden ravitsemuksen parissa. Asia, jonka osaan ihan hemmetin hyvin, enkä pidä sen suhteen kynttilääni vakan alla. Muissa asioissa olen ensimmäinen potkimaan itseäni nilkoille — mutta en koirien suhteen ja siinä ainoassa asiassa, jossa olen hyvä.
Se mitä en osaa on tekeminen, puheiden ja suunnitelmien toteuttaminen, sekä byrokratia. Prokrastinaatio on vahva.
Nykyään on muotia määritellä itsensä ekstrovertiksi tai introvertiksi, vaikka jokainen tietää, että se riippuu tilanteesta. Minä lienen ekstrovertti, vaikka en pidäkään ihmismassoista.
Jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa. Minulla kesti muutama kymmenen vuotta oivaltaa, että oma vahvuuteni on yhdistää tietoa erilaisista lähteistä ja soveltaa. Väitän, että tuo johtuu kolmesta tekijästä:
* minulla oli historian opettaja, joka kannusti meitä antiikin tapaiseen multiosaamiseen; kaksi vuosilukua piti muistaa, 1789 ja 1917, mutta kaikessa muussa riitti käsitys asioiden yhteydestä ja että oli _mielipide_ niihin johtaneista ja niistä seuranneista asioista
* olen aina ollut kiinnostunut suunnilleen kaikesta, ja siksi näyttää joskus siltä, etten ole löytänyt suuntaa. Mutta suunta on vain konstruktio. Urheilu ei jaksa innostaa, paitsi UFC kun isot miehet hakkaavat toisensa muusiksi — meissä kaikissa asuu pieni barbaari
* ennen ikänäköä luin mitä tahansa ja vaikka mitä. Kolmea kirjaa en ole kuitenkaan kyennyt lukemaan loppuun: Sota ja rauha, Don Quijote ja Mody Dick.
Sen verran puhdas hetero mitä ihminen ylipäätään voi olla. Tuttavapiiriin kuuluu sitten porukkaa laidasta laitaan. Minua ei kiinnosta ketä ihminen rakastaa tai mihin viehtyy tai on viehtymättä. Minua kiinnostaa se mitä joku vihaa tai inhoaa. Ihan siksi, että pystyn välttelemään heitä.
Kolme lasta, aikuisia. En ole enää teini, vaan lähempänä eläkeikää. Kolme pitkää parisuhdetta (ei liity lasten määrään…) ja jokainen on entinen. Minua ei ilmeisesti ole luotu parisuhteeseen, en osaa löytää oikeita ihmisiä tai olen ollut väärä ihminen. Omakin tulkinta riippuu päivästä, ja vuorokauden ajasta.
Sinänsä harmi, koska kaipaan jutustelua, yhteistä tekemistä ja olemista, jonkun kanssa syömistä… Kyllä, inhoan yksi asumista, mutta alan olla sopeutunut siihen. Mutta silti ahdistaa päivät, jolloin ei puhu ääneen.
Politiikka. Vasemmalla. Mutta hieman asiayhteydestä riippuen. En jaksa äärioikeistoa ja muita hörhöjä ollenkaan. Siis yhtään.
Some. En osaa lyhentää ja olla tiivis. Siksi nostin oman instanssin merkkimäärän 3000:een. Lankojen tekeminen on vaan typerää, vaikka ymmärrän idean.